"Valmyra!" mutisivat he.
Ritari ja asemiehet kääntyivät katsomaan metsänreunaan, mistä kirkaisu kuului.
Se uudistui vielä kerran, mutta silloin olivat jo lapiot liikkeessä; oli ikäänkuin tahdottaisiin ottaa takaisin aika, joka oli hukattu.
Pitkä, roteva nainen tuli nopeasti näkyviin. Hänellä oli karkeakankainen musta puku, joka valui syville laskoksille hänen ympärilleen; päässään oli hänellä myssy, jaloissaan tuohivirsut, lonkallaan samoin tuohikontti.
"Olkaa kirotut te, jotka ette noudattaneet neuvoani!" huusi hän kohottaen käsivartensa. "Enkö ole sanonut teille, että työ on synti, synti, jonka tähden saatte kärsiä kaikki helvetin tuskat!"
"Kymmenen äyrityistä, kymmenen äyrityistä!" jupisi kansa, mutta kukaan ei uskaltanut katsoa tietäjättäreen.
"Kuka olet?" kysyi ritari mennen nopeasti häntä vastaan.
"Valmyra!" vastasi hän ylpeästi.
"Miksi tahdot estää kansaa työstä?"
"Sentähden, että työaika on lopussa."