"Ei niin kauan kuin he tarvitsevat leipää."
"Tarvitsevatko kuolleet syödäkseen?"
"Sinäkö siis olet heille uskotellut, että heidän on pian kuoltava? Mutta sanon sinulle, että jos vielä kerrankaan uudistat tämän uhkauksen, ei täällä ole ainoatakaan, joka ei eläisi sinua kauemmin."
"Olette tosin mahtava, herra Erik Thurenpoika, mutta sanon teille, ettei Valmyran henki ole teidän käsissänne."
"Paljoa suuremmassa määrin kuin näiden henki on sinun käsissäsi."
"Ja ettekö usko, että vaikka valta tällä hetkellä onkin teidän, on se huomenna taasen minun?"
"Minä voin estää sen."
"Kytkekää Valmyra kahleihin, sitokaa hänet vahvoin köysin, ne katkeavat kuin hämähäkin kinot tuulen ensi henkäyksessä! Et sinä eikä kukaan vaimosta syntynyt voi hänelle mitään!" Ja hän katsoi ylöspäin ikäänkuin odottaisi merkkiä taivaasta.
Lähinnä seisovat kuuntelivat tarkkaavaisesti, kansassa havaittiin lisääntyvää levottomuutta; jopa muutamat heittivät lapionsakin käsistään.
"En tahdo sinulle mitään pahaa", sanoi ritari. "Mutta en myöskään salli, että asetut tielleni toimissani."