"Mutta Valmyra on sanonut…" jupisivat he.
"Ja Valmyra on puhunut totta", keskeytti ritari vilkkaasti. "Ken ei enää usko Jumalan ja pyhän neitsyen voimaan ja apuun, hän kulkee varmaa perikatoa ja kuolemaa kohden; ken taistelee viimeiseen saakka, hän voittaa kaatuessaankin. Katsokaa tätä naista, hän ei uhrannut viimeisiä voimiaan itsensä, vaan jälkeläistensä tähden, ja totisesti ei hän ole tehnyt sitä turhaan; menkää ja tehkää tekin samoin, ettekä te ole jäävä palkatta. Olen varma siitä, että Valmyra on ensimäinen ennustamaan menestystä toimillenne!"
Mutta myöhempään illalla, kun Valmyra saapui pappilaan, kysyi ritari häneltä:
"Miksi ennustat maan perikatoa?"
"Luen sen tähdistä."
"Luet väärin!"
Eukko katsoi tutkivasti häneen. "Voiko sitten jalopeura sysätä skorpionin radaltaan?" kysyi hän pidättäen henkeään.
"Se voi Herran avulla!"
"Vaikkapa rapu ja vesimieskin asettuisivat sen tielle, ja neitsyt, neitsyt!"
"Eikö neitsytkään ole sille suosiollinen?" kysyi ritari levottomin aavistuksin.