"Ne ovat liian kaukana toisistaan! Vesimies pimittää jalopeuran, rapu katkaisee neitsyen tien, skorpioni sylkee myrkkyään, ja siitä syntyy kulkutauteja ja kuolemaa!"
"Mutta taivaan merkit muuttuvat!"
"Kun tulee uusi taivas ja uusi maa?"
"Ei, nykyiselläkin taivaalla. Nyt tahdon minäkin ennustaa tulevia asioita. Sateen jälkeen antaa Jumala auringon paistaa; tämän tautien ja hädän ajan jälkeen on Suomen kansalle koittava uusi rauhan ja hyvinvoinnin aika."
"Kumpiko vaakakuppi on raskaampi? Kuka on ystävä, kuka vihollinen?
Siitä on kysymys!"
"Niin, siitä on kysymys!" toisti ritari raskaasti huoaten.
"Vesimies on kietoutunut sumuun, se ei näytä mitä kantaa kilvessään, mutta kun päivä paistaa sumuun, välkkyy se sateenkaaren väreissä ja heittää kajastuksensa laajalle ympärilleen…"
"Kenties tännekin?"
"Joutsimiehen nuolet eivät kanna niin kauas, että voisivat sumun hälventää, mutta jollei jalopeura ole varuillaan, voivat ne sattua sen sydämeen."
"Jalopeura on siis lähellä kaatumistaan?"