"Minä toivoin päivittäisessä ripissä saavani niin selville hänen sisimmät ajatuksensa, että sitten viisaasti käyttäen niitä hyväkseni… voisin johtaa hänet mihin tahdoin… mutta hänen oma sisäinen epäröimisensä… lannisti kaiken ajatusvoiman… aloin pelätä hankkeeni menevän myttyyn… silloin… silloin… Armoa, minä en kestä enempää!"
"Edelleen!" huusi ritari jyrisevällä äänellä.
"David maisterilta olin saanut tiedon venäläisestä lähetystöstä… kaikki oli valmiina… Gunilla oli keksinyt lumivuoren haltian aatteen… hän luuli, että ritarin, joka jo ennen oli alkanut horjua, täytyi nyt antaa myöten… Minä kirjoitin ja opetin puheen Sakolle… se raukesi tyhjiin…"
"Edelleen!"
"Silloin ei minun katsottu kelpaavan enää mihinkään; David maisteri otti Gunilla rouvan huostaansa. Ritarin poissaolo auttoi meitä mainiosti; minun tehtävänäni oli valmistaa päällystöä ja miehistöä lähestyvään hallituksen muutokseen… ja minä onnistuin paremmin kuin odotinkaan."
Tobias silmäili tyytyväisenä rikostovereihinsa, jotka istuivat alasluoduin silmin.
"Edelleen!"
"Kaikki oli valmiina… olimme aivan varmat menestyksestä, silloin paholainen…"
"Edelleen!"
"Varmaankin hän salaisilla taikakeinoilla… hän tuossa… oli vetänyt minut puoleensa…"