Hän taisteli ilmeisesti liikutustaan vastaan, mutta lisäsi tyynesti:
"Viikon kuluttua tulee laivan olla valmiina purjehtimaan."
"Jalo ritari, sallitteko minun lausua ajatukseni?" kysyi eroitettu kapteeni.
"Koskeeko se teitä itseänne?" kysyi ritari ylevästi.
"Minua ja käskynalaisiani."
"Puhukaa!"
"En tahdo pyytää anteeksi, vaan ainoastaan selittää mitä on tapahtunut. Olette ollut poissa lähes kolme viikkoa; niihin kirjeihin ja kysymyksiin, joita teille on lähetetty, ei ole saapunut mitään vastausta. Ette tiedä, mitä merkitsee, kun papinkieli alituiseen kuiskuttelee korvaan ja tarjoaa taivaan autuutta palkaksi, jos luopuu maallisesta herrastaan; tulee sitten lisäksi, ettei olla oikein varmat tämän herran omista salaisista toivomuksista. Sotilas on tottunut ainoastaan tottelemaan, mutta jos panee haarikan hänen eteensä ja kysyy hänen ajatustaan, niin kyllä hän vastaa niinkuin tahtoo se, joka olutta tarjoaa. Päällystölle on käytetty äveriäämpiä syöttejä; ken ei pitänyt iankaikkista autuuttaan korkeimpana, hän sai lupauksia ylennyksestä tai maatiloista, jos niistä piti enemmän; autuus seurasi aina päällisiksi."
"Oletteko lopettanut?"
"Olen!"
"Puheenne ei ollut perätön, mutta siltä ei muutu päätökseni."
"En ole sitä odottanutkaan ja pyydän ainoastaan, että tahdotte ojentaa minulle kätenne unhotuksen ja… anteeksiannon merkiksi entisiin nähden."