"Ystävyyden merkiksi!" sanoi ritari ja puristi lujasti hänen kättänsä; kaikki muutkin saivat saman suosionosoituksen, mutta etteivät he olleet odottaneet tällaista loppua, saattoi hyvin nähdä siitä vilpittömästä kiitollisuudesta, jolla se otettiin vastaan.
"Seuratkaa nyt minua miehistön luo", sanoi ritari lähtien salista.
Vanha linnaväki oli asetettu nelikulmioon linnanpihan reunalle; siihen kuului noin kaksisataa miestä, ruotsalaisia, tanskalaisia, saksalaisia ja skotlantilaisia. Suurin luku oli saksalaisia.
Pieneen äskentulleeseen joukkoon, jonka miesluku nousi ainoastaan sataanseitsemäänkymmeneen mieheen, kuului ainoastaan maanmiehiä, jotka ennen olivat olleet sijoitettuina ympäröiviin linnoituksiin.
Heillä oli edelleen hallussaan pihan keskusta, ja molemmat puolueet tähystelivät epäluuloisesti toisiaan.
Kapteeni Renhult ja muut päälliköt riensivät paikoilleen, ja kun ritari astui rivien eteen, paljastuivat kaikkien päät.
"Suomi kaikkine kaupunkeineen ja linnoituksineen kuuluu Ruotsille ja sen uudelle valtionhoitajalle, herra Svante Niilonpojalle", lausui ritari. "Minut on asetettu ulkovartiaksi maan äärimäiselle portille valvomaan sen oikeutta. Annan ennen henkeni, kuin hylkään sen! Niiltä, jotka tahtovat palvella minun komentoni alla, vaadin ankaraa, ehdotonta kuuliaisuutta. Sen, mitä on tapahtunut ollessani poissa, tahdon eräiden lieventäväin asianhaarojen tähden koettaa unhottaa, mutta otan itse joksikin aikaa päällikkyyden huostaani ja pieninkin rikkomus rangaistaan kaksinkertaisella ankaruudella. Ne, jotka eivät tahdo alistua siihen, saavat heti astua riveistä pois ja ovat vapaat palveluksestaan."
Kuului jupinaa kautta rivien, muutamain minuuttien kuluttua astui esiin parisenkymmentä miestä. He olivat tanskalaisia, saksalaisia ja muutama skotlantilainen; luutnantti järjesti heidät heti palaamaan asuntoihinsa ja laittamaan kampsunsa kasaan.
Sen jälkeen määräsi ritari miehet jaettavaksi arvalla; ainoastaan joka neljäs mies nykyisestä linnanväestä sai jäädä Viipuriin, muiden oli jakauduttava rajalinnoituksiin. Näiden oli samoin heti koottava kapineensa lähteäkseen jonkun tunnin kuluttua taipaleelle. Kaikkien kasvot kuvastivat alakuloisuutta, mutta mitään vetoamisen varaa ei ollut.
Ne päälliköt, jotka olivat saapuneet uuden miehistön kanssa, lähtivät liikkeelle kukin parvensa kera, ja entiset menivät asuntoihinsa.