"Eräässä suuressa kokouksessa Tukholmassa täytyi hänen tunnustaa se, kun venäläisten lähetystö Ruotsin neuvoston läsnä ollessa vaati sovittua korvausta niistä palveluksista, joita he jo olivat tehneet sotaisella hyökkäyksellään Suomeen."
"Ja mikä tämä korvaus oli?"
"Oli luovuttava erinäisistä osista tätä jo kovasti koeteltua maata."
"Hirveää! Mutta isäni ja veljeni ovat kuitenkin hänen puolellaan?"
"Asia näyttää erilaiselta lähempää ja kauempaa. Lailla ja oikeudella on toinen merkitys, toinen merkitys myös rahvaalla Ruotsissa kuin Tanskassa."
"Rahvaalla!" toisti Gunilla hieman ivallisesti.
"Rahvas on meillä surressa arvossa!" jatkoi hänen herransa vakavasti. "Se edisti Engelbrektin elämäntyötä; se on myös Sturein lujin tuki; se estää Ruotsin muuttumasta aatelistasavallaksi."
"Eikö se olekin kuninkaan tarkoitus?"
"Ainoastaan sillä eroituksella, että hän tahtoo käyttää toista valtiomahtia toisen kukistamiseen; molempien suuruuden raunioille tahtoo hän sitten rakentaa oman valtansa."
"Täytyy olla suuri eroitus Tanskan ja Ruotsin rahvaan välillä?"