"Joka itsekin houkuteltiin, jalo herra."
"Mikä oli asiasi?" kysyi ritari nopeasti ja ikäänkuin vältellen.
"Lapseni täytyy haudata…"
"Pidä huoli siitä."
"Hollolan pappi valmisti hänet ripille ja häntä ilahuttaisi varmaan, jos…"
"Vie hänet sitten sinne!"
"Hm, ajattelin, että pappi tahtoisi tulla…"
"Sitä hän ei tee!"
"Jos minä kysyisin häneltä?"
"Tee se!" Ritari ajatteli, että hänelläkin oli pappi vanhukselta paljon kyseltävää, ja niin palasivat ajatukset Gunillaan, joka vei ne kaikki mukanaan. Ritari ei edes huomannut, että linnanvartia oli mennyt; koko sieluineen oli hän sen naisen luona, jota hän oli rakastanut niin suuresti ja joka oli menetellyt niin julmasti, niin sydämettömästi häntä kohtaan.