"Liian ankara!" kertasi hän hypähtäen pystyyn. "Ettekö sitten tiedä, mistä oli kysymys?"
"Vika oli sinun!"
"Minun?"
"Miksi jätit hänet heidän valtaansa?"
"Saatoinko minä aavistaa moista petosta?"
"Etkö ollut vähällä itsekin joutua pyydykseen?"
Ritari vaikeni kotvan. Taasenkin tuntui hänen mielessään, ikäänkuin jokin ääni tahtoisi puhua Gunillan puolesta. "Hänen äitinsä oli lähettänyt munkin tänne." Ja Gunilla oli totellut häntä äitinsä käskystä; mutta jos hänen herransa, huomattuaan suden lammasten vaatteissa, olisi lähettänyt papin samaa tietä kuin oli tullutkin, silloin olisi Gunilla kenties itkenyt muutamia päiviä, mutta sateen jälkeen antaa hyvä Jumala jälleen aurinkonsa paistaa.
"Minä en voinut kieltää pappia jäämästä, kun Gunilla halusi sitä."
"Liian pitkälle menevä heikkous vie liialliseen ankaruuteen.
Huomatkaa se!"
"Mutta hänen oman ymmärryksensä olisi pitänyt sanoa hänelle…"