"Märta rouva on useammin kuin kerran pukeutunut sotisopaan ja kypärään", sanoi Katarina. "Entisen herransa kuoltua astui hän hänen paikalleen ja johti monta veristä taistelua. Rohkeutta hänellä kyllä on!"
"Kunniaa ei hän sillä niittänyt", huomautti Anna.
"Häpeä ei koidu hänelle, vaan niille, jotka ensin innostuivat hänen rohkeudestaan, mutta sitten häpesivät olla naisen komennettavina", väitti Katarina.
"Eikö Svante herralla ole jo täysikasvuinen poika?"
"Nuori Sten herra! Sanotaan, että hän kuntoon ja jaloihin tapoihin nähden voittaa isänsä."
"Sanotaan myös, että hän suuren kaimansa tavoin ottaa jälleen käytäntöön Sture-nimen, jota ruotsalaiset pitävät niin suuressa arvossa."
"Olen kuullut häntä paljon ylistettävän", puuttui ritari puheeseen. "Minua ilahuttaisi suuresti, jos Sten Sture vanhemman jälkeen nousisi vielä Sten Sture nuorempi."
"Ja että jälkimäinen, jos mahdollista, voittaisi kunnossa edellisenkin!" huudahti Katarina.
"Ette voi uskoa", tarttui Gunilla vilkkaasti puheeseen, "kuinka hartaasti nyttemmin toivon, että pian tulisi loppu koko unionista; ainoastaan siten olisi tanskalaisten ja ruotsalaisten mahdollista tulla ystäviksi!"
Kaikki nauroivat.