Sen jälkeen kuultiin, että Turun linnan vouti Didrik Hannunpoika oli lähettänyt oluella ja ruokavaroilla lastatun laivan valtionhoitajaa vastaan ja pyytänyt Lauri piispaa muiden uskottujen miesten keralla olemaan avullisena luovutettaessa linnaa Svante herralle.
Pian saatiin tietää, että kaikki oli käynyt rauhallisesti ja että piispa oli koko kapitulinsa ja muiden suomalaisten herrojen kanssa yhtynyt tuomiokirkossa ja kaikki olivat he tehneet uskollisuudenvalan Svante herralle.
Sillävälin oli myös muuan Upsalan kaniikki, joka oli ollut lähettiläänä Venäjällä, paluumatkallaan saapunut Turkuun. Hän ei tuonut erittäin hyviä sanomia, ja hän arveli, ettei venäläisten puheihin aselevosta ollut luottamista. He olivat kyllä valmiit tinkimään, mutta ei tekemään pysyväistä rauhaa; ei ollut sentähden neuvokasta, jos Turun linnaa ei pidetty valmiina puolustautumaan.
Herra Erik Turenpoika oli viime aikoina huomannut useita tanskalaisia laivoja, jotka risteilivät Räävelin ja Suomen rannikon välillä, ja sentähden työskenneltiin Viipurin edustalla yötä ja päivää laittaen kuntoon niitä aluksia ja veneitä, mitä oli saatavilla.
Sitten tuli taasen kutsu valtionhoitajalta, että Erik herran oli saavuttava häntä kohtaamaan Raaseporin saaristoon, mutta samaan aikaan kerrottiin, että oli nähty epäilyttäviä henkilöitä Viipurin ympäristössä, ja ritari pysyi kotona ja kirjoitti valtionhoitajalle, että hän ennen kaikkea katsoi velvollisuudekseen valvoa ankarasti alusten laittamista kuntoon.
Oli sentähden hänelle mieluisa yllätys, kun maihin laski ruotsalainen laiva, joka toi mukanaan Erik herran veljen, Stenin, ja Turun tuomiorovastin, mestari Henrik Wennen; molemmat oli valtionhoitaja lähettänyt täysivaltaisina asiamiehinä valtakunnan puolesta. He toivat kirjeen valtionhoitajalta, joka pyysi häntä täydellisesti luottamaan näihin molempiin miehiin; mitä ne lupasivat, sen Svante herra tuli aivan varmasti täyttämään. Valtionhoitaja päätti kirjeensä seuraavin sanoin:
"Rakas Erik herra! Neuvon teitä, ja vaadin valtakunnan puolesta, että ajattelette isänmaan parasta ja riippumattomuutta, joka nyt on kaikkein tärkein, kuten tekin täysin käsitätte."
Miettiväisenä pani Erik herra kirjeen laskoksilleen. "Vastauksella ei ole erityistä kiirettä", sanoi hän. "Viivytte kai viikkokauden?"
Niin pitkän loman he olivat tosiaankin saaneet.
"Luulen, että veljelläni on yksityistäkin asiaa?" arveli Erik herra.