"Onko hän nukkunut."
"Aivan kuin tukki koko yön."
"Noutakaa hänet!"
Nuori mies riensi pois.
Ritarin katse sattui vanhaan linnanvartiaan; suru, joka kuvastui hänen kasvoillaan, todisti, kuinka katkeralta nöyryytykseltä hänestä tuntui, kun vangin silmälläpitoa ei oltu uskottu hänelle, ja Erik herra kysyi entistään lempeämmin:
"No, vanha Karhuinen, eikö aamulla ole tuotu mitään viestejä?"
"Ei minulle, ankara ritari."
"Kenellekäs sitten?"
"Kunnianarvoisalle isä Tobiaalle, luulenma, koska useampaankin kertaan on kulkenut sananviejiä hänen ja portinvartian huoneen välillä."
"Vanha Nuutti lienee pahoin sairaana," selitti muuan palvelijoista.