Enimmät markkinamiehistä olivat oikeastaan alempaa rahvasta. Talonpoikia sarkatakeissaan, nahkavöin ja monivärisin päähinein; naiset kietoutuneina tummiin vaippoihin, päissä hilkat, jotka yleensä olivat reikäompeluksin koristetut. Ketkä tulivat pitkien, matkojen takaa, olivat ahtautuneet ajorattaille joita väsyneet konit vetivät; keillä oli ainoastaan päivän taival matkattavaa, kulkivat sen jalkaisin. Mutta eivät herraskartanotkaan pysyneet vennonvieraina tälle suurelle tapaukselle, ja sentähden huomattiin silloin tällöin pieni asemiesjoukko, joka ympäröi muutamia ratsastavia, turkkireunuksisiin matkavaippoihin kääriytyneitä nuoria neitsyitä, joiden edellä aina ratsasti pari kirjavin pukimin sonnustettua palvelijaa.
Menipä markkinoille joitakin arvoisia rouviakin, mutta nämä ajaa ratuuttivat vaunuissa puu vietereillä, ja päättäen heidän tyytyväisestä ulkomuodostaan ei kova tärinä näyttänyt heistä olevan outoa eikä kiusallista.
Kaikki lähitalot olivat täpösen täynnä, vieläpä yksin kaalimaillekin oli pystytetty telttoja niitä varten, jotka eivät pitäneet kovin tarkkaa lukua mukavuuksista, ja asianomaisella luvalla oli laitettu pitkät rivit vajoja majapaikoiksi niille, jotka eivät voineet tai välittäneet hankkia parempaa.
Markkinapaikkana oli suuri avoin kenttä, jolle tilaisuutta varten oli kasattu suuri joukko kauppakojuja, joista enimmät sisälsivät saksojen rihkamaa kaikkea mahdollista lajia. Mutta sinne oli pystytetty myös useita telttoja ilvehtijöitä ja komeljantteja varten, jotka voivat iloita lukuisasta katsojajoukosta, kun taasen rihkamasaksat ja kotipanoisen oluen myyskentelijät tekivät hyviä kauppoja, edelliset neuloilla, ja pienillä peilinpalaisilla, jälkimäiset oluella, simalla ja kirsimarjajuomalla, mutta kaiken tämän ohella kuului yhtämittaista hujellusta ja toitotusta, joka piti reipasta elämää vireillä.
Lähimmässä pappilassa majailivat kaukaisemmat matkustavaiset; Göksholman nuori ritari Åke monine palvelijoineen oli asettunut sinne. Herra Niilo Ragvaldinpoika oli kolmen tyttärensä ja lukuisan palvelusväkensä kera vallannut kolme kamaria. Rovasti oli itse muuttanut yliskamariin, eikä hänestä ollut niin jaloille vieraille mikään uhraus liian suuri.
Niilo Ragvaldinpojan vanhin tytär, Märta neitsyt, oli mitä viehkein seitsentoistavuotias impi, ja kuitenkin unhotti hänen tavattoman kauneutensa sen iloisen lapsensulouden tähden, joka verhosi koko hänen olentonsa. Hän oli käynyt rippikoulunsa vanhan papin edessä, ja tämän kutsusta hänen isänsä oli suostunut päästämään hänet tälle ensimäiselle huvimatkalleen.
Eräästä keskustelusta, joka heti pappilaan saavuttua oli ollut Niilo herran ja vanhan rovastin välillä, huomattiin, että Åke herralle oli matkalla tärkeämpi tarkoitus kuin markkinahuvi.
Oli tarkoitus valmistaa hänelle tilaisuus nähdä ja puhutella kaunista neitsyttä.
Åke herra oli herra Juhana Maununpojan ja jalon rouvan Inga Broderintyttären nuorin poika. Häntä nimitettiin Göksholman Åkeksi eroitukseksi vanhemmasta velipuolestaan Åke Hannunpojasta.
Kasvaneena surullisen kuuluisassa Göksholmassa oli hän tietämättään saanut sieltä vaikutelmia; hänen olennossaan oli jotakin surumielisen unelmoivaa, ja jo lapsuusvuosinaan oli häneen juurtunut tunne, että hänen ja hänen veljensä oli kärsittävä rangaistus siitä, mitä heidän isänsä oli rikkonut. Sellaisia puheita oli liikkunut palvelusväen kesken ja heiltä tullut pojankin korville.