Synnynnäinen kainous sai hänet karttamaan kaikkea naisseuraa, ja kuitenkin hän kaipasi rakkautta.
Hän oli kuullut huhuiltavan sorjasta Märta Niilontyttärestä, mutta hän ei sitä enää suurin ajatellut, kun hän sattumalta, eräässä seurassa Göksholmassa herra Juhana Maununpojan luona, kohtasi edellämainitun vanhan papin. Tämä kertoi monista rippilapsistaan ja sanoi nuoren Märtan viehkeimmäksi kaikista.
Silloin muisti Åke herra ennenkin kuulleensa hänestä puhuttavan ja ilmaisi haluavansa kerran nähdä nuoren tytön. Hänen äitinsä, Inga rouva, halusi innolla saada poikansa naitetuiksi; muuan povariämmä oli tosin sanonut hänelle, että heihin oli suku sammuva, mutta sellaisesta ei ylpeä rouva tahtonut tietää mitään, mieluummin uhrasi hän sukuylpeytensäkin; vaikkei Niilo Ragvaldinpoika ollutkaan ritari, oli hän kuitenkin aatelismies, ja jos Åke herran sydän kiintyi hänen tyttäreensä, tulivat hän ja hänen herransa mielellään suostumaan heidän yhdistymiseensä.
Pappi vanhus sai asian ajettavakseen, hänen oli valmistettava Niilo herraa ja sitten johdettava nuoret yksiin. Niin sukeutui markkinamatka.
Åken äidin ei ollut tarvinnut kovinkaan paljon vaivautua taivuttaessaan herraansa ja isäntäänsä suostumaan yhdistykseen, mutta hänen vanhin poikansa Maunu joutui pois suunniltaan saatuaan siitä tiedon ja sanoi tekevänsä kaiken voitavansa estääkseen niin häpeällistä liittoa; turhaan kerrottiin hänelle ennustuksesta, hän sanoi osaavansa ennustaa hänkin, nimittäin sen, ettei neitsyt Märta Niilontytär konsanaan tule hänen kälykseen.
Kuitenkin lupasi hän tyyntyä, kunnes tulisi tunnetuksi, oliko hänen veljensä sydän kiintynyt neitsyeen; vasta sen jälkeen oli aika toimia.
Nuori Märta oli yhtä tietämätön niistä langoista, joita punottiin hänen ympärilleen, kuin leivonen hänen ikkunansa yläpuolella pyssystä, joka juuri tähdättiin sitä kohden. Märta näki ainoastaan, kuinka lintu levitti siipensä lentoon, kuinka se kohosi korkealle ilmaan ja livertäen pysyttäytyi paikoillaan pyrstö levällään.
Tyttö kuunteli ihastuneena sulosointuista laulua ja koetti matkia sen luritusta. Silloin pamahti laukaus ja laulaja kieppuroi ilmassa ja putosi sitten maahan. Nuori tyttö päästi vihlaisevan huudon, hän riensi pihalle ottaakseen sen käteensä. Luoti oli sattunut keskelle laulajan rintaa, ja pieni pää retkahti hervotonna tytön kädessä. Kyyneltynein silmin hän katseli pikku vainajaa eikä pannut merkille tummaa varjoa rinnallaan.
"Koskeeko linnun putoaminen niin kovasti mieleenne?" kysyi miesääni jokseenkin pilkallisesti.
Märta kohotti katseensa ja näki jokseenkin nuorekkaat, mutta terävä- ja kovapiirteiset kasvot. Päässä oli leveäreunainen, korkea huopahattu, muuten oli miehellä tavallinen sarkatakki ja vyöllä rikkaasti kirjailtu nahkavyö, jossa riippui kalpa. Mies puhui ruotsia, mutta hyvin tanskanvoittoisesti.