Portti avattiin uudelleen, ja kokonainen parvi poikasia tuli ulos ratsain; puolet heistä olivat puetut punaisiin ja valkoisiin, puolet sinisiin ja keltaisiin. Heillä oli pasuunat ja vaskirummut mukanaan, ja heti liikkeelle lähdettyä viritettiin soitto.
Kaikki, jotka kynnelle kykenivät, riensivät jälestä saadakseen tietoonsa, mitä nyt oli tapahtuva.
Ensi kerran pysähdyttiin torille. Airut heilutti sauvaansa ilmassa ja huusi henkensä täydeltä:
"Teemme tiettäväksi!"
Sen jälkeen avasi virkamies suuren julistuskirjan ja luki haasteen.
Sen saivat Sten Sturen perijät: Svante Niilonpoika, Niilo Klaunpoika,
Sten Kristierinpoika, Trotte Maununpoika, Erik Turenpoika, Åke
Hannunpoika ja Pietari Turenpoika kannattajineen ja heimolaisineen.
Nämä olivat olleet kapinallisia ja uppiniskaisia alamaisia, vieroittaneet Ruotsin valtakunnan ja mitä siihen kuului laillisesti valitusta kruunatusta kuninkaastaan ja nyt kieltäytyneet tehdyn sopimuksen mukaan olemasta läsnä kokouksessa. Heidät kutsuttiin seuraavana päivänä vastaamaan siitä, mitä olivat rikkoneet.
Kun lukeminen oli lopussa, heilutti airut uudestaan sauvaansa ilmassa ja kirkui minkä jaksoi:
"Eläköön hänen kaikkein armollisin majesteettinsa, kuningas Hannu, Tanskan, Ruotsin ja Norjan herra!" Töllistelevä väkijoukko rääkyi mukana, sitten yhtyi siihen rämisevä soitto, ja koko lauma vaelsi eteenpäin seuraavassa kadunkulmassa uudistaakseen saman maksuttoman ilveilyn.
Seuraavana päivänä meni kuningas uudelleen koko seurueineen raatihuoneelle. Nyt saattoi hän olla ylpeä mielessään, sillä hän oli täyttänyt kaiken vanhurskauden. Kun sama vanha aatelismies nousi jälleen ja kiitti hallitsijaa siitä oikeudesta, jota hän oli suvainnut noudattaa, kysyi tämä, oliko vielä mitään varteenotettavaa.