Mutta vastoinkäymiset väsyttivät, hänellä ei ollut sitä tahdon sitkeyttä, joka näkee työnsä revittävän maahan, mutta rakentaa yhä edelleen rajattomiin, lujasti luottaen, että työ kerran tulee pysyväksi.
Itse oli hän kerran kuulunut niinsanottuihin rauhanystäviin ja ollut mukana avaamassa tietä tälle Hannu kuninkaalle, jota vastaan hän nyt taisteli. Kun hän nyt tutkisteli omaa mieltään, ei hän voinut kieltää, että ynseys Sten Sturea kohtaan oli sisin syy tähän menettelyyn. Hän oli tosin koettanut uskotella itselleen, että liittyminen Tanskaan sisälsi aatteen, johon perustuisi Pohjolan suuruus; mutta silloin yhtä hyvin kuin nytkin hän tiesi, ettei Ruotsi koskaan alistuisi miksikään alusmaaksi eikä pakollinen yhdistys siten koskaan tulisi pysyväiseksi. Ja kuitenkin oli hän vaikuttanut sen puolesta.
Nyt tekivät toiset niin; heidän vaikuttimensa olivat kai yhtä hyviä kuin hänenkin?
Katumuksen tunteet ovat pistävän teräviä okaita, jotka eivät anna ihmiselle mitään rauhaa. Ei vaadittukaan aivan vähän rohkeutta muuttunein mielipitein pitää silmällä nykyisiä vastustajiaan, joiden kanssa oli ennen ollut samanmielinen, mutta joita vastaan nyt täytyi kaikin voimin taistella. Mutta kun nämä katkerat Saulin ajatukset tulivat, silloin meni hän puolisonsa luo, jonka sanat antoivat lohdutusta hänen sairaalle mielelleen.
Koskaan ei kuitenkaan Märta näyttäytynyt niin edukseen kuin lapsipuolensa parissa. Ensimäisen puolisonsa kanssa oli hän saanut kolme perillistä: Kristinan, Knutin ja Alfin; Svante herran mukana yhden. Nuori Sten oli tähän aikaan äskettäin täyttänyt kolmetoista vuotta, oli reipas luonteeltaan ja ulkonäöltään muistutti suuresti äitiään.
"On omituista", sanoi Märta rouva herralleen, "että niin monet seikat herättivät mielessäni kateutta Ilianaa kohtaan, vaikka pidin niin vähän hänestä".
"Niin monet seikat?" toisti Svante herra kysyen. "Ensiksikin se, että Sten pienokainen on niin äitiinsä ja siten alituiseen muistuttaa sinulle häntä."
"Toivoisin, ettei hän muistuttaisi."
"Sitten onni, että hänellä on sellainen poika."
"Sinähän hänet kasvatat."