"Olisiko; hän kuollut?" jupisi toinen.
"Toivoisin niin olevan, silloin sattuisi isku sitä kovemmin; silloin kenties heittäisi henkensä hänkin tuolla sisällä… Sen parempi, sen parempi! Mutta he tulevat tänne… Sanon sen itse heille… Hahaa, nyt on tapahtuva suuria asioita!"
Valmyra seisoi edelleen liikkumatonna.
"Muutamat heistä tulevat tännepäin, luultavasti ilmoittamaan onnettomuudesta; tahdon olla ensimäinen saamassa siitä tiedon!" Ja nopein askelin riensi vanha italiatar ulos huoneesta ja portaita alas.
Mutta Valmyra ei liikahtanut paikaltaan. Koko hänen sielunsa oli koonnut voimansa silmiin. Hän näki kaksi nuorukaista lähestyvän… vielä kotvanen ja hän kohotti ristityt kätensä taivasta kohden ja sanoi: "Kaikki hyvät henget olkoot kiitetyt ja ylistetyt!"
Niin taitavasti kuin rouva Bonti olikin valmistanut näyteltävänsä osan, ei hän kuitenkaan ollut ottanut lukuun kaikkia mahdollisuuksia, ja kun hän avasi talon portin ja näki edessään nuoren Sten herran kalpeana ja verisenä, silloin sumenivat hänen silmänsä, hän luuli näkevänsä aaveen ja vaipui maahan huudahtaen: "Jeesus Maria!"
"Rouva parka, me säikytämme hänet hengiltä!" virkkoi nuorukainen ja nosti hänet varovasti. "Joudu, Erik, nouda vettä lähteestä!"
Mutta ennenkuin tämä ehti takaisin, oli rouva Bonti jo toipunut.
Melkein kauhuissaan vetäytyi hän nuorukaisesta loitommalle.
"Olette sen näköinen, että aivan pelästyin. Onko jokin onnettomuus
tapahtunut?" kysyi hän.
"On, hyvä rouva; etsin yrttejä tuntevaa naista."
"Mitään sellaista täällä ei ole." Mutta Valmyra oli kuullut kysymyksen ja riensi alas. "Täällä minä olen, mitä tahdotte minusta?"