"Hän ei ehdi saapua!"
Samassa avasi Akseli silmänsä.
Sten riensi esiin, heittäytyi polvilleen ja tarttui hänen käteensä.
"Sinä kuolet minun puolestani!" kuiskasi hän.
"Pyhä neitsyt olkoon kiitetty!" Katse siirtyi tutkivana yhdestä toiseen, kunnes se osui surmamieheen. Tämä vaivutti päänsä epätoivoisen näköisenä. "Tule!" sanoi hän.
Nuorukainen syöksyi luo ja heittäytyi maahan kouristuksentapaisesti itkien.
"Annan sinulle anteeksi!" sanoi Akseli. "Nyt tiedän, etten ole elänyt turhaan! Tervehtikää herraani!"
Hänen ympäriltään kuului nyyhkytystä.
"Älkää itkekö! En tahdo vaihtaa kenenkään kanssa!"
"Puhuminen vahingoittaa sinua!" sanoi Valmyra.