Yhtä kalmankalpeina kuin se, jonka edessä heidän oli nöyrryttävä, vapisevin polvin ja tuskasta läähättäen seisoivat he epäröiden, menisivätkö esiin vai noudattaisivatko haluaan rientää pois.
Sten se taasenkin ratkaisi asian. "Tule!" sanoi hän tarttuen etumaisen käteen. "Luulen, että sinulla on sananen sanottavaa hänelle."
Ja hän veti vastahakoisen mukanaan. "Salli minun painaa Akselin käsi sinun käteesi", sanoi hän. "Olen varma siitä, että jos sanoin tai teoin olet rikkonut häntä vastaan, niin antaa hän anteeksi täydestä sydämestään."
Oli valtava näky nähdä heidän toinen toisensa jälkeen tarttuvan kuolleen käteen. Oli ainoastaan surmamies jälellä. "Nouse?" huusi Valmyra pontevasti. "Mikä on tehty, sitä ei voi tehdä tekemättömäksi!"
"Olen tehnyt kuolemansynnin!" huusi hän poissa suunniltaan. "Ottakaa henkeni!" Mutta Sten kääntyi asemiehiinsä. "Auttakaa minua!" sanoi hän. Hiljaa ja varovasti nostettiin ruumis maasta ja kannettiin piispantaloon.
"Sitä, joka ei tahdo kärsiä seurauksia, neuvon heti lähtemään täältä", sanoi Valmyra niille neuvottomille asemiehille, jotka olivat jääneet paikalle.
"Me olemme olleet ainoastaan välikappaleina!"
"Hän lupasi meille paljoa paremman paikan."
"Ja paljon rahaa!"
"Piiloutukaa silloin naapuristoon, kunnes valtionhoitaja on lähtenyt.
Ottakaa sitten oikeutenne, mikäli voitte."