"Mihin ovat asemiehet menneet?"
"Sitä en tiedä."
"Mutta olittehan heidän parissaan?"
"He katosivat kuin savu tuulessa."
"Mihin päin?"
"Katsokaa, minne päin tuuli puhaltaa."
"Ettekö ymmärrä, että tahdon pelastaa heidät!" kuiskasi rouva Bonti hänelle.
Valmyra hymyili halveksivasti. "Lähettäkää vainukoiranne ajamaan saalista", sanoi hän halveksivasti ja lähti piispantaloa kohden.
Rouva Bonti noudatti hänen neuvoaan, palvelijoita lähetettiin kaikkiin suuntiin etsimään pakolaisia. Mieli täynnä synkkiä aavistuksia palasi hän samaa tietä kuin Valmyrakin.
Valtionhoitaja oli loistavalla menestyksellä voittanut vastustajansa. Useita heistä oli vakaumuksesta siirtynyt hänen puolelleen; toiset olivat suostuneet sentähden, etteivät voineet esittää vastasyitä tai tehdäkseen kuten toisetkin. Se, joka tänään sanoo "jaa", voi huomenna uusista syistä tai ilman mitään syytä sanoa "ei".