"Hirveää!" toistivat Dordi ja Magdalena.
Mutta Kristina oli ryöminyt erääseen nurkkaan ja nyyhkytti hiljaa.
"Etkö epäile ketään?"
"Asemiehet olivat sisällä, jonkun heistä oli täytynyt ottaa se."
"Mistä oli Anna rouva saanut sen?"
"Sitä ei hän tahtonut sanoa, mutta herra Erik Turenpoika sanoi saaneensa sormuksen, joka hänelle oli annettu jätettäväksi hänen vaimolleen. Kaikesta päättäen täytyi sen olla sama."
"Sen oli kai antanut hänelle joku vihollinen?"
"Niin, varmaankin."
Seuraavana aamuna saatiin viesti, että valtionhoitaja saapuisi samana iltana, ja Sigrid rouvalle tuli sen johdosta paljon hommaa. Nuoret jäivät yksin.
Katarina johdatti keskustelun pois yksityisasioista. Hänen elämänsä olivat monina vuosina täyttäneet suuret yleiset harrastukset tai yksityiset elinkysymykset, ja ken kerran on antautunut kokonaan tärkeimpään, hän ainoastaan hätätilassa sekaantuu mitättömyyksiin.