"Ei suinkaan!"
"Sitten lupaan minä tapella meidän molempien puolesta ja laskea laakerini kauniin neitsyen jalkoihin."
"Kalmari houkuttelee minua enemmän", selitti Erik herra, "ja jos elektus Hemming Gaddilla on sijaa minulle urhojensa joukossa, tahtoisin mielelläni palvella hänen johdollaan."
"Kiitän sydämestäni niin hyvistä lupauksista."
"Lähetän mukananne tärkeitä viestejä elektukselle ja lisäksi sievoisen summan, jonka olen ottanut vastaan hänen armoltaan arkkipiispalta."
"Onko se mahdollista!" huudahti Erik herra kummissaan.
Ritari kertoi seikkailurikkaasta metsästyksestä ja Akselin väkivaltaisesta kuolemasta.
Kaikki kuuntelivat hämmästyksellä, ja jokaisella oli asiasta omat ajatuksensa.
Mutta kun sitten Svante herra mainitsi eriskummaisesta naisesta, jonka hyvin saattoi sanoa pelastaneen Sten pojan hengen, silloin oli hämmästys yleinen, ja sitten jatkettiin juttua kertomalla hänen esiintymisestään hautakummulla.
"Hän on siis tullut samaa tietä kuin mekin", sanoi ritari.
"Piispantalosta katosi hän melkein jäljettömiin."