"Minä en tahdo sitä!" sanoi Sten puoliääneen.
"Antakaa se minulle! Antakaa se minulle!" huusi tyttö ja riensi äitinsä luo.
Tämä näytti olevan ymmällä.
"Jos tahdotte kuulla minun rukoustani, niin antakaa vyöhikkö neitsyelle!" virkkoi Sten.
"Se täytyy teidän itsenne tehdä!" vastasi Sigrid rouva.
Sten otti sen punastuen hänen kädestään ja ojensi Kristinalle.
"Kiitos siitä, että autoitte minua!" sanoi hän.
Kristina otti nauhan syvään niiaten.
Mutta Krister ja Dordi, Erik ja Magdalena ikävöivät puhella keskenään ilman todistajia, ja niin katosivat molemmat parit. Lieneekö niin käynyt tarkoituksella vai sattumalta, mutta niin vain kävi, että Sten ja Kristina jäivät pihalle kahden.
Pikku neitsyt oli noussut melkoisesti ritarinsa kunnioituksessa, ja äkillisessä ritarillisuudessa päätti ritari sen osoittaa. Kumartaen tarjosi hän tytölle käsivartensa ja kysyi, eikö tämä tahtonut tehdä hänen kanssansa kierrosta puutarhassa. Neitsykäinen kiitti ja pisti kätensä hänen kainaloonsa, ja niin lähti nuori pari liikkeelle.
Mutta taipaleella kertoi Sten Kristinalle, että hänellä oli
Tukholmassa sydämensä rakastettu. "Mikä hän on nimeltään?"