"Eikös ollutkin merkillistä, että hän heti tunsi minut!"
"Ja muistaa kaikki tyyni, vaikka siitä on jo niin kauan."
"Minä kysyin, muistaako hän vielä yhdeksän poikaani!"
"Se kaiketi ei ollut mahdollista?"
"'Muistan kolme lisääkin, muori', vastasi hän, 'niinhän olette antanut maalle kaksitoista reipasta sotamiestä'. 'Ne kyllä saatte', sanoin minä, ja niin löimme kättä päälle."
"Valtionhoitaja lienee puhutellut miehiä", kertoi muuan naisista,
"Ja he?"
"He tahtovat tuumia asiaa."
"Kunnes on myöhäistä!" muistutti Annikka muori.
"Vuotas, jahka saan ukkoni käsiini!"