"Niin, samaa minäkin sanon!"
"Antaisimmeko tanskalaisten lyödä pään poikki häneltä tuossa?"
"Ennen annan omani."
"Pysyköön kuningas tanskalaisten porttojensa luona, täällä ei hänelle ole niitä tarjolla."
"Minä kyllä vastaan, että minun mieheni vyöttää miekan kupeelleen ja lähtee mukaan."
"Sen teen minäkin!"
"Minä myös!"
"Minä myös!"
He huusivat kilvan, ja niin menivät he jälleen nuoren ritarin luo, ikäänkuin lämmitelläkseen hänen kirkkaiden silmiensä säteilyssä.
Mutta kukaan ei puhunut hänelle syistä valtionhoitajan vierailuun; heistä näytti se ikäänkuin isottelulta, kerskailulta heidän puoleltaan, ja sellaisissa tilaisuuksissa osoittaa hyväsydäminen, sivistymätön kansannainen hienotunteisuutta, jonka kasvatus tavallisesti häneltä vie.