Silloin kohosivat kaikki kädet ja tuhannet äänet huusivat: "Me tahdomme uskollisesti olla apunasi, Svante Niilonpoika!"
"Kas tässä", huusi muuan, "me olemme laatineet kirjeitä, jotka tahdomme jättää sinun harkittaviksesi!"
Ne olivat kirjoitetut papistolle, vapaamiehille, kauppamiehille ja rahvaalle Uplannissa, Itä-Göötanmaalla, Smålannissa ja Värendissä.
"Nyt ei ole enää aikaa viivytellä", kirjoittivat he; "maa tarvitsee meitä, ja meidän on nyt kuten Engelbrektin päivinä lähdettävä mies talosta sitä puolustamaan. Mutta samaten olemme me Taalain miehet yhdessä luvanneet ja vannoneet, ettemme tahdo ketään muuta päämiestä niin kauan kuin hän (Svante Niilonpoika) elää, sillä hän on kotimainen herra, ja me olemme aina saaneet suunnatonta vahinkoa ja tuhoa niistä herranvaihdoksista, joita meillä on viime vuosina ollut, isiemme maa ja me olemme niistä suuresti heikontuneet ja monenlaista häviötä kärsineet. Eikö jo valtakuntaa siksi panetellakin vieraissa maissa, ettemme omaa miestä voi pitää herranamme. Jos joku koti- tai ulkomaalainen tahtoisi kuninkaan yllytyksestä saada aikaan hajaantumista ja rappiota valtakunnassa, silloin tahdomme uhrata voimamme ja henkemme auttaaksemme päämiestämme rankaisemaan syyllistä ilman armoa. Rakkaat ystävät, olkaa hyvässä turvassa! Me tahdomme puolustaa isiemme maata, kuten isämme ja esi-isämme ennen meitä tehneet ovat, emmekä epäile, ettette tekin tahtoisi mielellänne tehdä samoin."
Kirjeet lähetettiin määräpaikkoihinsa. Joukon rahvaanmiehiä tuli lähteä Svante herran mukana rannikkoa puolustamaan, mutta suurimman joukon oli oltava valmiina lähtemään ensi kutsulla. Liikkui huhuja, että ruotsalaista sotaväkeä oli saapunut Tanskaan, ja tämä ei voinut olla tarkoitettu muuhun kuin aiottuun hyökkäykseen Ruotsiin. Täytyi sentähden olla aina valmiina.
Avoimessa kirjeessä kiitti valtionhoitaja taalalaisia siitä, että he niin auliisti tahtoivat seurata häntä, kuten muinoin olivat häntä ja Sten Sturea seuranneet. Koskaan ei hän tulisi heitä pettämään.
Taalainmaasta suunnattiin matka Kalmariin. Lokakuu oli jo pitkälle kulunut, ja tiet olivat niin tuiki huonossa kunnossa, että matka kävi hitaasti.
Tukholmassa oli sillävälin tapahtunut merkillisiä asioita, jotka varmaankin ansaitsevat eri lukunsa.
6.