Suuri oluttupa Harmaamunkkikujalla vilisi vieraita täytenään. Kaikki pöydät olivat täydet, tiskin ääressä tungeskeltiin, ja muuan seppä ja kivenhakkaaja olivat nousseet tiskille istumaan.
Niin ripeästi kuin sukkula kankaanraossa juoksi kaksi nuorta tytöntylleröä edestakaisin pöytien ja tuolien väliä, kantaen vaahtoavia oluthaarikoita, jotka Barbara muori itse täytti. Sattui tosin, että jokunen pisara hänen hikeä helmeilevältä otsaltaan putosi haarikkaan, mutta ei hän siitä siltä saanut parempaa maksua eikä toiselta puolen olut vieraillekaan maistunut sen huonommin.
Sielläkös oli elämää ja melua! Siellä laulettiin ja naurettiin, siellä huudettiin ja rähistiin, mutta harvoin pääsi se tappeluksi yltymään, sillä Barbara muorin terävä silmä keksi heti jokaisen heristelevän nyrkin, ja ykskaks ponnahti hän tiskin ylitse ja tarttui nyrkkiin, ennenkuin se ehti lyödä. Rikollisesta tuntui siltä, kuin olisi hänen käsivartensa joutunut ruuvipenkkiin, ja muori piteli kiinni, kunnes pahantekijä oli kylliksi saanut tuntea voimattomuuttaan. Silloin heitti hän syntipukin syrjään ärähtäen: "Kyllä minä opetan teille, minä!"
Barbara oli hyvällä syyllä kuulu tavattomista voimistaan; hän taivutti hevosenkengän kokoon käsissään, ja ken häneltä sai korvapuustin, se ei antanut sitä takaisin seuraavana eikä vielä seuraavanakaan päivänä. Muuten hän oli säyseä ja kunnon nainen ja osasi pitää itsensä ja liikkeensä sellaisessa arvossa, että mainitunlaisia voimanilmauksia aniharvoin tarvittiin.
Jos eloisuus oli tänään suurempi kuin tavallisesti, johtui se siitä, että syksy alkoi käydä myöhäiseksi ja viimeisiä lyypekkiläislaivoja odotettiin palaaviksi kotiin. Keskustelu koski erittäinkin sitä, oliko välitettävä Tanskan kuninkaan kiellosta, ettei tavaroita saanut enää tuoda Ruotsiin.
"Ruotsalaiset eivät voi elää ensinkään ilman meitä!" huusi muuan laivuri puolipäissään.
"Siksi, etteivät hollantilaiset eivätkä englantilaiset saa tulla tänne laivoineen!" vastasi muuan vanha porvari. "Kunniallisen nahkurin ei silloin tarvitsisi maksaa härännahkasta niin paljoa kuin nyt täytyy maksaa."
"Eikä suolastakaan!"
"Ja jokaisesta kyynärästä kangasta!"
"On kohtuutonta, että saksalaisilla on sellaiset erioikeudet kaikkien muiden edellä!"