"No, me purjehdimme tiehemme emmekä tule takaisin! Hyvästi, hyvät ystävät. Voikaa hyvin!"
Laivuri otti lakkinsa ja meni tiskin luo maksaakseen.
"Mitä nyt?" huusi Barbara muori nakaten niskojaan. "Mistä lähtien on tullut tavaksi, että te maksatte oluestanne?"
"No, hyvä isä, voin kai sentään sanoa jäähyväiset, sillä emme luultavasti tule enää koskaan."
"No, helkkarissa, tietysti tulette!"
Huudettiin ja kiruttiin myötä ja vastaan. Silloin ponnahti Barbara muori uudestaan yli tiskin.
"Tänne kaikki, jotka olette ystäviäni!" huusi hän. "Nyt juomme saksalaisten kanssa ja toivotamme heidät tervetulleiksi seuraavana vuonna!"
Suurella nopeudella lennätettiin sen jälkeen haarikoita ja kippoja kaikille, jotka lähestyivät.
"On kyllä totta, että tavaranne ovat hävyttömän kalliita ja että me voisimme saada muilta huokeammalla, mutta parempi pyy pivossa kuin kaksi kuusessa, ja sentähden tyydymme asioihin semmoisina kuin ne ovat. Ja kippis sille!"
Ystävyys oli palautettu, ja Barbara muori piti huolen siitä, että maljoja edelleen kallisteltiin sen vahvistukseksi.