Oluttuvassa oli monia vieraita, jotka eivät ottaneet osaa riitaan, vaan joko keskustelivat kahdenkesken yksityisistä tai yleisistä asioista taikka, jos seura oli suurempi, kuiskaillen ilmaisivat mielensä toisilleen. Erään pienen pöydän ääressä, melkein erillään muista, istui neljä henkilöä. Olutkippoja, jotka olivat heidän edessään, oli tuskin koskettu. Kaksi heistä oli ilmeisesti hyvinvoipia porvareita, kolmas, joka oli puettu teininkaapuun, oli sangen nuori, ja neljäs, munkkikaappuun puettu, oli vetänyt huppukauluksen päänsä ylitse.
"Oletteko saanut nämä uutiset varmasta lähteestä?" kysyi vanhin porvareista.
"Mieheltä, joka sanoo nähneensä hänen ruumiinsa", vastasi munkki tehden ristinmerkin.
"Merkillistä, ettei siitä ole saapunut mitään sanomaa", virkkoi nuorempi porvareista.
"Varmaankin tahdotaan pitää asia salassa niin kauan kuin mahdollista!" lausui munkki jälleen.
"Mistä syystä?" kysyi teini.
"Kukaan ei voi astua hänen sijalleen."
"Sen tietää kyllä valtionhoitajakin, mutta hänen täytyy uskaltaa kaikkensa pysyäkseen paikoillaan."
"Ei voi viipyä kauan, ennenkuin se tulee yleisesti tunnetuksi", lisäsi munkki.
"Mitä pahaa olemme sitten tehneet?"