Antero päästi kuuluviin naurun, jokseenkin samanlaisen kuin hevosen hirnunnan, mutta hän oli silminnähtävästi hämillään ja sai suustaan ainoastaan sanatonta mutinaa.
"Juuri siksi, että ajattelin häntä, tulinkin uniseksi", vastasi
Rikissa kylmästi.
"Mieti nyt vain, mitä annat meille illalliseksi", virkkoi veli.
"Kipponen olutta ei vatsaa täytä.";
"Ruoka odottaa ruokatuvassa", vastasi tyttö ja vilkaisi vieraaseen, ikäänkuin epävarmana, oliko hänen tämän tähden lisättävä vielä joku ruokalaji.
"Olen unohtanut esittää teille tyttäreni Rikissan", sanoi Olavi mestari. "Tämä on laajalta matkustellut ja paljon puhuttu David maisteri, joka on tullut Ruotsiin tuomaan viestejä minulle ja monille muille Tanskasta, hänen korkealta armoltaan Hannu kuninkaalta."
Sotaorhi pörhistää korvansa torventoitotuksen kuullessaan. Melkein samoin oli Rikissankin laita; tämä oli jotakin, mikä koski häntä, sen hän tiesi, ja aterian aikana, Olavi mestarin keskustellessa maisterin kanssa, osasi hän sillä huolehtimisella, jota hän osoitti niin vierasta kuin isäänsäkin kohtaan, alituiseen vetää vieraan katseet puoleensa.
Aterian jälkeen sanoi veli hänelle: "Kuinka sinun on laitasi,
Rikissa, oletko ihastunut vanhaan mieheen?"
"Olen, hänen oppiinsa!"
"Mitä sinä sellaisesta ymmärrät?"
"Enemmän kuin luulet!"