Nuori kauppamies rohkeni tehdä muistutuksia, mutta Olavi mestari vastasi, että hän puki tyttärensä miten hyväksi näki, ja Rikissan kunniaan nähden ei kellään ollut mitään muistuttamista.
Väliin tapahtui, että David maisteri pysyi poissa kokonaisia päiviä, mutta aina kohtasivat hän ja Rikissa toisensa. Hän oli sanonut tytölle, että tämä sai pyytää häneltä mitä hyvänsä, ja kiemaileva tyttö ei suinkaan hidastellut käyttää sitä hyväkseen.
Kun nuori teini, joka kävi harvoin isänsä kodissa, näki jälleen sisarensa, tunsi hän tuskin tätä.
"Mitä Rikissalle on tapahtunut?" kysyi hän isältä.
"Ei mitään muuta kuin että hän on kehkeytynyt mitä kauneimmaksi neitsyeksi", vastasi tämä.
"Katsokaa vain, ettei hän lankea!"
Olavi mestarin sydän nytkähti; se ajatus oli muutamia kertoja juolahtanut hänenkin mieleensä, mutta eikö tyttö ollut hengenmiehen suojeluksessa ja eikö hän itsekin häntä pitänyt silmällä?
"Minulle olisi mieleen, jos itsekin pyrkisit ylöspäin yhtä paljon kuin hän!" vastasi hän ja käänsi selkänsä pojalleen.
Eräänä päivänä kulki David maisteri edestakaisin pienessä kamarissaan ja hieroi tyytyväisenä käsiään. Vähäistä ennen oli hän puhutellut Rikissaa, ja tämä näytti hänestä kauniimmalta kuin konsanaan.
"Pian, pian on tyttö valmis", tuumi hän itsekseen. "Silloin vien hänet mukanani, ja sitten — —"