Kun Märta rouva kertoi hänelle nuoresta Kristina Gyllenstjernasta, hämmästyi hän ensin, mutta hänen ajatuksensa olivat jo kääntyneet toiselle suunnalle ja pyhimyssäteikkö näytti hänestä toivotummalta kuin maallinen kruunu. Kuinka usein olikaan hänestä tuntunut, että Märta rouva hätäili mitättömistä asioista. Tulisiko hän kerran astumaan samoja jälkiä…? Hänhän tiesi jotakin, mikä oli tuhat kertaa kauniimpaa!
Olavi Juhananpoika oli näyttänyt tähdillä siroitellun tien, jota hänen oli kulettava, ja se näytti hänestä valoisalta ja houkuttelevalta. Intohimon hehku, jonka hän näki nuoren miehen silmissä, ei häntä kummastuttanut eikä loukannut; hänestä ei ollut lainkaan odottamatonta, että häntä siten pyhässä hurmauksessa palvottiin. Samoin kuin pyhälle Birgitalle, tulisivat hänellekin Jumalan valtakunnan salaisuudet olemaan avoinna jo täällä maan päällä. Mutta kaikessa noudattaakseen ihannettaan täytyi hänen myös mennä naimisiin. Birgitta rouva oli uskollinen herralleen, mutta kaikista kertomuksista hänestä saattoi nähdä selvään, että hänen herransa kulki hänen viittomaansa tietä eikä päinvastoin. Kristina tunsi sydämessään, että saman vallan hänkin tuli saamaan Akseli herran suhteen, ja tämä oli myös yhtäläisyys.
Mitä rakkaus oli, sitä ei ymmärtänyt tämä tuskin kuustoistavuotias tyttö, joka eli kokonaan siinä haltioitumistilassa, mikä täytti hänen sielunsa.
Ja niin kävi hänelle yhä selvemmäksi, että hänen kohtalonsa täytyi kehkeytyä juuri siihen suuntaan, mihin se nyt oli alkanut muodostua.
* * * * *
David maisteri, hän on henkilö, jota emme saa kadottaa näkyvistämme. Virittämällä Rikissan halua koreiluun ja turhamaisuuteen oli hän vähitellen herättänyt ne pahat taipumukset, jotka uinailivat tytön sielussa. Hän oli käynyt veikisteleväksi ja oikukkaaksi ja unelmoi vain, kuinka saisi tyydytetyksi jokaisen heränneen mielitekonsa.
Nyt oli jälellä vain yksi seikka: tyttö oli saatettava käsittämään riippuvaisuutensa ja kuinka tarpeellinen hänelle yhä oli David maisterin apu ja johto.
Mutta sellaisella luonteella kuin Rikissa on monta neuvoa omassa povessaan, ja jos hän tahtoi ottaa uuden suojelijan, saattoi hän kyllä kaipauksetta jättää ensimäisen, jollei tämä häntä miellyttänyt. David maisteri otti lukuun tämänkin; sentähden lupasi hän tytölle suurempia etuja kuin kukaan toinen mahdollisesti voisi tarjota ja vaati ainoastaan, ettei hän antaisi sydäntään kenellekään, ennenkuin olisi nähnyt jälleen kaikkien saamiensa lahjojen antajan.
Rikissa vastasi hajamielisesti, ja David maisteri luuli sen olevan hänen tavallisia oikkujaan. Olavi Juhananpojan tyttöön tekemästä vaikutuksesta ei hänellä ollut aavistustakaan.
Maisteri sanoi, että hänen tähän aikaan täytyi välttämättä lähteä matkalle, mutta tytöstä erotessaan sanoi hän palaavansa kolmen päivän kuluttua.