"Kivellä on sitä paitsi taikavoima."
"Millainen sitten?"
"Se houkuttelee tunnustamaan salaisen rakkauden."
"Onko se mahdollista?"
"Voittehan koettaa! Luulen, ettei sydämenne ole vapaa."
"Ei olekaan."
"No hyvä, ottakaa kivi, pitäkää sitä kerran sormessanne ja uskaltakaa yrittää!"
Olavi seisoi ymmällä; hän ei tiennyt, mitä hänen oli ajateltava.
"Kirjani! Antakaa se minulle sellaisena kuin se on!" sanoi hän äkkiä.
Samassa astui Rikissa puotiin. "Olen sanonut, ettei se ole vielä valmis", virkkoi hän lujasti. "Isäni työpajasta ei anneta ulos mitään keskentekoista työtä. Se lähetetään teille niin pian kuin mahdollista."
Maisteria kummastutti tytön tavaton ankaruus, mutta Olavi näytti tottuneen hänen oikkuihinsa. Hän kumarsi ja lupasi odottaa.