Hän oli kuunnellut keskustelua ainoastaan osittain, mutta kuitenkin riittävästi saadakseen selon monista seikoista.
Pietari herran ja Akseli herran tunsi hän kyllä, mutta kolmas ritari oli herra Åke Hannunpoika, sama, josta David maisteri jo kuukausia sitten väitti, että paholainen oli vienyt hänet elävänä! Oliko hänet itsensä petetty, vai tahtoiko hän pettää muita?
Mutta täällä oli puhuttu myös kapinasta…? Ja taasenkin oli mainittu David maisterin nimi! Nyt muisti hän ne viekkaat kysymykset, joita tämä oli hänelle tehnyt, ja yhtäkkiä tunsi hän itsensä kiedotuksi verkkoon, josta ei voinut päästä vapaaksi.
Mitä välitti hän saamistaan lahjoista, antamistaan lupauksista? Jos David maisteri oli heittäytynyt vaaroihin, ei hänellä ollut lainkaan halua joutua samaan pulaan. Mitä häntä liikutti hänen kohtalonsa?
Uhkasiko jokin vaara Olavi Juhananpoikaa? Maisteri oli antanut hänelle kallisarvoisen koristuksen, mitä varten? Rikissa ei saanut olla läsnä heidän keskustelussaan. Varmaan uhkasi Olavia vaara? Mutta millainen? Kuinka saisi hän sen tietoonsa? Rikissan isä oli matkustanut pois useita viikkoja sitten. David maisteri oli hänet neuvonut Hollantiin erään juutalaisen luo, jolla oli runsas varasto kallisarvoisia koristeita ja joka David maisterin vuoksi varmaan antaisi niitä kohtuullisilla hinnoilla. Oli luultavaa, että kauppamatka jatkuisi Englantiin, mutta kunnon mies saattoi tehdä sen tyynellä mielellä, kun oli jättänyt talonsa ja tyttärensä niin hyvään hoitoon.
Kohta hänen lähdettyään sai Rikissan veli aivan odottamatta edullisen paikan Skaran koulussa, ja nuori tyttö oli aivan yksin, hänen sulhasensa oli hänet hylännyt aikoja sitten. Mutta ei pelon tai levottomuuden jälkeäkään hiipinyt hänen sieluunsa; jos todellinen vaara uhkasi, oli hän kyllin vahva suojellakseen itseään, uskoi hän.
Mietiskellessään, mitä olisi tehtävä, kuuli hän maisterin kulkevan edestakaisin kamarissa puodin yläpuolella. Tämä oli laitattanut sen pieneksi laboratoriksi, ja nyt, arveli Rikissa, keitteli hän parhaallaan lemmenjuomaa, jonka antaisi Kristina neitsyelle.
Rikissan suunnitelma oli pian tehty! Hän tahtoi itse viedä Kristinalle kallisarvoisen käsikirjoituksen, ja sattuma sai määrätä, mitä hän sanoisi hänelle.
Mutta oliko varmaa tai edes luultavaa, että hän sen jälkeen palaisi nykyiseen kotiinsa…? Rikissasta tuntui, että hän seisoi elämänsä käännekohdassa, ja kuten kaikki lujat luonteet, ei hän ollut vastahakoinen vaihteluun.
Mutta kuka sitten pitäisi huolta puodista ja tavaroista? Siellä säilytettiin hänen isänsä koko omaisuus, siis hänenkin omaisuutensa, ja Rikissa oli oppinut tuntemaan rahan arvon.