Yö meni ennenkuin nämä ajatukset selvenivät ja hän ehti ryhtyä tuumasta toimeen; päivän ensimäinen valonkajastus tapasi hänet kirjoituspöytänsä äärestä laatimasta kirjeitä voudeille.
Hän tahtoi sen jälkeen levähtää hetkisen ja meni makuuhuoneeseen.
Hämmästyksekseen hän löysi sinetillä lukitun kirjeen yöpöydältä.
Lähemmin tarkastellessaan havaitsi hän, että tavallinen äyrityinen oli painettu vahaan; kirjeen osoitekin näkyi olevan kirjoitettu tottumattomalla kädellä.
Mutta vielä suuremmaksi kävi hänen kummastuksensa, kun hän avasi sen ja löysi ainoastaan nämä sanat:
"Gunilla rouva."
Soittokello kilisi heti, eikä kestänyt monta minuuttia, ennenkuin nuori asemies astui sisään.
"Mistä tämä kirje on tullut?"
"Kirje? Minä en ole ottanut mitään sellaista vastaan."
"Se oli täällä yöpöydällä."
"En ole pannut sitä sinne."