"Onko joku toinen ollut täällä?"
"Ei tietääkseni."
"Ole varuillasi, Olavi, en pidä siitä, että tänne pääsevät muut."
"Olkaa varma, herra, ettei se tule tapahtumaan, mutta minä en käsitä…"
"Älä kysele, mutta pidä silmäsi auki!"
"Luottakaa minuun!"
"Sano Ristolle ja Kurtille, että he, kumpikin kahden poikasen ja neljän palvelijan kera, ovat tunnin kuluttua valmiit lähtemään matkalle!"
"Kyllä, herra!"
"Odotan heitä salakamarissa."
Nuori mies riensi pois, mutta ritari ei voinut lakata kummastelemasta, kuka sanat oli kirjoittanut ja mitä niillä tarkoitettiin. Eilispäivän kuluessa ei hän ollut nähnyt puolisoaan, hän oli voinut pahoin eikä ottanut osaa päivällisateriaan; sitten oli hänellä ollut niin paljon ajateltavaa, ettei ollut tapansa mukaan ollut rouvantuvassa hyvää yötä toivottamassa.