Kun asemiehet saapuivat, toimitti hän heidät taipaleelle niin nopeasti kuin voi. Kirjeet jätettiin, määräykset annettiin ja käskettiin pitämään kiirettä.
Sen jälkeen ritari meni rouvantupaan.
Hän tuli sinne niin tavattomaan aikaan, että hämmästys oli yleinen. Kenties oli ilo ollutkin liian äänekästä, mutta kun kissa on poissa, hyppelevät hiiret pöydällä, ja Gunilla rouvaa ei näkynyt.
"Sanon kuten asia on: hän ei ole koko yönä ensinkään nukkunut", selitti muuan neitosista, mutta vaikeni avoimin suin nähdessään ritarin.
"Syyn tiedän minä yhtä hyvin kuin tekin", lisäsi toinen.
"St! St!" sihistiin kaikilta tahoilta. Se, joka oli viimeksi puhunut, karahti tulipunaiseksi.
Ritari olisi mielellään tahtonut tietää syyn, jonka tiesivät kaikki paitsi hän, mutta kun hän oli liian ylpeä sitä kysymään, kysyi hän ainoastaan Gunilla rouvaa. "Hän on kappelissa ripillä."
"Sitten odotan."
Muutamat ruotsalaiset neitsyet oleskelivat siihen aikaan Gunilla rouvan luona. Siellä oli Katarina, ritari Niilo Klaunpojan, Vikin herran tytär, ja Anna Pentintytär (Sparre), molemmat kuuluisat kauneudestaan; ja Erik herran veljet, Pietari ja Sten, kosiskelivat neitsyitä, mutta eivät olleet vielä saaneet mitään suopeaa vastausta.
Nämä molemmat istuivat muista erillään, mutta saattoi selvästi huomata heidän kuulleen mitä oli puhuttu, niin hämillään he olivat.