Huoneessa vallitsi haudanhiljaisuus.
"Olen kenties tehnyt teille väärin!" sanoi Kristina. "Ja se surettaa minua syvästi."
"Ei, neitsyt; olette ainoastaan astunut alas maahan. Julistakaa nyt tuomionne!"
"Älkää soimatko minua, jos olen tehnyt väärin!"
"Sitä en tee!"
"Ja ottakaa tämä kukkaro pieneksi hyvitykseksi!"
Olavi otti sen vastaväitteittä. "Saanko nyt mennä?"
"Sanokaa, mitä haluatte!" virkkoi Märta rouva. "Minä teen siitä anomuksen valtionhoitajalle."
"Minut on kutsuttu pitämään luentoja Upsalaan ja lähden sinne."
"Kun milloin käytte Tukholmassa, niin muistakaa, että täällä on teillä ystäviä, jotka ilolla näkevät teidät jälleen!" lisäsi jalo rouva ojentaen hänelle kätensä suudeltavaksi.