Hän kumarsi sitten Kristinalle.
"Ei!" huudahti tämä. "Niin emme saa erota! Vaikka olenkin vaipunut alas siitä korkeudesta, johon olitte minut kohottanut, täytyy minun sitä elävämmin tuntea syyllisyyteni teitä kohtaan. Ottakaa käteni, sanokaa, että annatte anteeksi!"
"Kaikesta sydämestäni!" vastasi Olavi vieden käden huulilleen.
Mutta vedettyään kätensä takaisin tunsi Kristina, että se oli kostea nuoren miehen kyynelistä.
Akselin ja Olavin jäähyväiset toisilleen olivat ystävälliset, mutta kenties hieman kainostelevat edellisen ja sangen kursastelevat jälkimäisen puolelta.
Pietari herra puristi hänen kättänsä ja sanoi toivovansa, että he pian tapaavat toisensa Upsalassa.
Syvästi kumartaen poistui Olavi huoneesta.
"Emme tunteneet sitä miestä!" sanoi Märta rouva.
"Kukaan ei ole tehnyt hänelle niin väärin kuin minä!" puuskahti
Kristina kiihkeästi.
"Annan hänelle anteeksi hänen rakkautensa, sillä minun on kiittäminen häntä onnestani", virkkoi Akseli herra.