Ritari viittasi imettäjää menemään. Huomattuaan jääneensä herransa kanssa kahden tahtoi Gunilla rientää ulos, mutta ritari kietoi hänet vahvoilla käsivarsillaan ja asetti hänet pehmeään lepotuoliin, sitten pani hän tytön hänen syliinsä ja seisoi itse kumaraisillaan hänen rinnallaan.
"Usko minulle sydänsurusi", sanoi ritari. "Minun… sydän… suruni?"
"Etkö ole tunnustanut sitä rippi-isälle?"
"Olen!"
"Eikö minunkin ole siitä tiedettävä?"
"En voi nyt."
"Rakkahin Gunilla!"
"No hyvä! Ette rakasta enää minua!"
"Uneksitko! Mitä tämä on?"
"Ette ole koskaan, koskaan rakastanut minua!"