"Niin, jumaliste! Kun meidän on täytynyt täällä tehdä vartiopalvelusta koko yö, pitää teidän toki antaa meille ruokaa ja juomaa."
Vouti katosi jälleen. Kesti kotvan, ennenkuin hän palasi, mutta silloin toi hän sanan, että puolentunnin kuluttua oli aamiainen valmis.
"Minä ja upseerini aterioimme yhdessä Kristina rouvan ja hänen neitsyttensä kanssa", lisäsi piispa. "Jos hän on valmis ottamaan minut vastaan, niin tulen."
Vouti riensi jälleen sisään, jättäen portin auki jälkeensä.
Piispa käski upseeriensa seurata. Miehistö sai määräyksen jakautua kahteen ryhmään; ensimäisen oli puolen tunnin kuluttua tultava linnaan ja syötävä oikein kyllikseen sekä täytettävä taskut ja reput ruuantähteillä. Sillaikaa oli toisten pidettävä vahtia ja tarkoin katsottava, ettei ketään vierasta päässyt ulos eikä sisälle. Aamiaisesta oli ensiksi-tulijain selviydyttävä puolessa tunnissa, jonka jälkeen vuorot vaihtuivat. Raikuvalla hurraalla tervehdittiin tätä käskyä, ja jako toimitettiin heti.
Sillävälin astui piispa upseereineen linnan suureen esisuojaan. Siellä leimusi valkea suunnattoman suuressa takassa, ja kopistellessaan lunta suurista saappaistaan sanoivat miehet tarvitsevansa sulatella kohmettuneita jäseniään.
"Vouti!" huusi Hemming, niin että kajahtivat linnan käytävät ja holvit.
Mies seisoi tuossa tuokiossa kumarrellen hänen edessään ja kysyi mitä hän tahtoi.
"Lähettäkää heti muutamia tynnyreitä olutta sotamiehilleni, ja mekin tarvitsemme muutamia kippoja."
Käsky täytettiin heti, ja kun vaahtoava juoma oli siemaistu, sanoi piispa hilpeästi: "Nyt tunnen olevani valmis astumaan vaikkapa itse pirunkin silmien eteen. Viekää minut nyt Kristina rouvan luo; pelkään, että hän väsyy odottamiseen."