Tämä uutinen oli niin pelästyttänyt porvareita, että monet heistä olivat panneet kilunsa ja kalunsa kasaan ja aikoivat lähteä kaupungista tulevana yönä, jollei piispa sitä ennen palannut. He olivat sangen suutuksissaan siitä, että piispa vastoin vakuutuksiaan ja lupauksiaan oli lähtenyt pois.

"Luulevatko he, että minä alituiseen sallin pidellä takistani?" kysyi hän harmissaan.

Hetken harkittuaan käski hän pikalähetin palata. Ei kenellekään muille kuin Paul Kylelle saanut ilmoittaa piispan palaamisesta. Kaikille muille oli sanottava, että hän oli kohdannut muutamia tanskalaisia ratsumiehiä ja peläten joutuvansa vangiksi lähtenyt pakoon. Vastoin kaikkea tapaa oli kaupungin portit jätettävä auki; yön kuluessa tahtoi piispa kaikessa hiljaisuudessa marssia kaupunkiin.

Pieni parvi sai levähtää eräässä metsäntylvässä. Sotamiehet kääriytyivät viittoihinsa ja nukkuivat pian. Piispakin, joka ei ollut nukkunut moniin öihin, soi itselleen muutamain tuntien levon, kahden upseerin pitäessä vartiota.

Mutta yön levitettyä varjonsa oli pieni parvi jälleen liikkeessä, ja puoliyön aikana saapui se kaupunkiin.

Joakim Trolle oli niin varma, että hänen sotamiestensä tarvitsi ainoastaan näyttäytyä saadakseen jälelläolevat ruotsalaiset pakenemaan kaupungista, ettei hän edes varustanut heitä tarpeellisilla aseilla ja ruudilla. Hän piti taistelua liian mitättömänä puuttuakseen itse siihen ja uskoi johdon nuorelle kuustoistavuotiaalle pojalleen.

Kun tanskalaiset ryntäsivät ulos linnasta, näytti kaupunki kaikkialta autiolta ja tyhjältä. Näytti kuin pako olisi jo tapahtunut. Palausmatkaansa turvaamatta käski nuori päällikkö: "Eteenpäin, mars!"

Mutta silloin syöksyi Hemming Gadd vihollisen selkään ja taistelu alkoi.

Paul Kylen oli käytävä kimppuun vastakkaiselta puolelta ja vihollinen siten saarrettava. Mutta ennenkuin tämä joutui, oli Joakim Trolle itse rynnännyt linnasta lopun väkensä kera, ja nyt joutuikin piispa puserruksiin vastustajainsa väliin.

Hemming Gadd ei kuitenkaan antanut perään. Kokkapuhein ja sutkauksin rohkaisten sotamiehiään taisteli hän sankariudella, joka herätti yksin vihollistenkin ihailua ja ratkaisi taistelun.