Tanskalaisia veneitä oli myös neljä, mutta ne olivat suurempia ja raskaampia. Jos uhkateko olisi kestänyt kauemmin, olisivat he epäilemättä yhyttäneet rohkeat merisissit; nyt onnistuivat nämä sitä vastoin toverien rajattomasti riemuitessa laskemaan kaupungin laituriin. Saalis oli runsain, mitä tähän asti oli saatu, ja voionmaalaisille ei ainoastaan maksettu heidän tavaroitaan, vaan heitä vielä runsaasti kestitettiinkin.
Tämän parhaallaan tapahtuessa sai piispa irtisanomiskirjeen Ruotsin neuvostolta. Hän luki sen, mutta kuinka hänen sydämensä kuohuikin harmista, ei häneltä suinkaan jäänyt huomaamatta, että koetettiin esittää niin lievin sanoin kuin suinkin mitä tahdottiin sanoa.
Piispa sanoi kirjeentuojalle, että nykyään vallitsevan hälinän aikana, kun joka hetki saattoi odottaa hyökkäystä linnoituksesta, oli hänen mahdoton vastata kirjeeseen. Sodan telmeen asetuttua toivoi hän saavansa vapaahetken vastatakseen kirjallisesti valituksiin, kuten piti.
Muutamia päiviä myöhemmin kirjoitti hän neuvostolle.
Hän tunnusti empimättä neuvoston tahdon laillisuuden, mutta samalla lykkäsi hän kysymyksen ratkaisun määräämättömäksi ajaksi, tai kunnes olisi saatu aikaan rauha tai aselepo Tanskan kanssa.
Nyt saapui monia kirjeitä ja viestejä.
Niinpä sai hän sanoman, etteivät taalalaiset suinkaan sallineet, että hän, Hemming, joutuisi "kadotukseen"; he toivoivat rukouksissaan, että hän menestyisi ja voisi hyvin.
Tuomiokapituli oli kirjoittanut valtionhoitajalle, ettei tohtori Hemming saa enää kantaa piispankymmenyksiä, mutta valtionhoitaja vastasi sovittelevin sanoin; hän varoitti kaikesta väkivallasta tätä urhoollista miestä vastaan, joka pani henkensä ja verensä alttiiksi Ruotsin vihollisia vastaan, ja pyysi tuomiokapitulia kiinnittämään tarpeellista huomiota rahvaan ilmaisemaan tahtoon.
Sitten saapui Linköpingistä viesti, että paavillinen kirje oli naulattu kirkon ovelle. Tuomiokapituli oli otattanut sen jälleen pois, koska se sisälsi sanoja myös valtionhoitajaa vastaan. Mutta siellä oltiin kovin levottomia ja peloissaan eikä tiedetty, mihin sellaisissa olosuhteissa oli ryhdyttävä.
"Ne kurjat raukat!" jupisi Hemming. "Olisivat nyt toki suden tai lampaan puolella!"