Talonpojat tunkeilivat hänen ympärilleen puristaakseen hänen kättään. Heidät oli tenhonnut hänen puheensa yksinkertaisuus ja kenties vielä enemmän mahtava ääni, syvä vakaumus, joka sydämestä kuohuen löysi tien sydämiin ja vastustamattomasti teki vaikutuksensa.
"Miksei piispa tullut tänne ennen?" kysyi muuan talonpojista.
"En tiennyt, että tarvitsette minua."
"Tulee niin varmaksi häntä kuullessaan!"
"Minä olen vain lausunut teidän omat ajatuksenne."
"Tietty se, mutta täällä puhutaan niin paljon, että väliin joutuu ikäänkuin eksyksiin."
"Nyt kai hän jää tänne yöksi?" kysyi joku toinen.
"Minulla on siisti vierashuone, jos hän tahtoisi olla niin alava…"
"Hyvänen aika, piispa kai asuu rovastin pappilassa!"
"Rovastin, onko hän täällä?" kysyi Hemming.