"Ei, hän on enimmäkseen linnassa Joakim herran luona."
"Sitten asun jonkun teidän luonanne ja viivyn huomiseen!"
Siitäkös oltiin hyvillään. Kylän suurtalonpoika, joka ensiksi oli häntä puhutellut, sai kunnian pitää piispaa vieraanaan, ja hän kutsui illaksi niin suuren seuran kuin huoneihin mahtui.
Siellä Hemming Gadd päätti, mitä ennen oli aloittanut; selvin sanoin osoitti hän unionin kestämättömyyden. "Se on samaa kuin valjastaisi yhteen kaksi hevosta, joita ei ole koskaan koulutettu parihevosiksi", sanoi hän.
"Ne riuhtovat itsensä erilleen!"
"Voivatpa riuhtoa toisensa vaivaisiksikin!" vastasi piispa.
"Alku on jo tehty!"
"Meidän täytyy katsoa, ettei sitä ratsastajaa, jonka olemme valinneet varsallemme, tehdä jälleen jalkamieheksi!"
Isäntä, kunnioitettu suurtalonpoika Arvid Broderinpoika, istui kunniasijalla piispan vieressä. Hän tarttui pikariin ja täytti sen tervetuliaisiksi vaahtoisin olvin; sitten pyysi hän kaikkia vieraitaan tekemään samoin, ja sitä kehoitusta noudatettiin siekailematta.
Silloin hän nousi ja sanoi: "On huonosti tehty panna kynttilänsä vakan alle ja salata mitä tietää; ei voi kieltää, että meidät tässä pitäjässä on eksytetty harhapoluille. Jos pahajuoniset sinua houkuttelevat, älä heihin suostu, sanotaan, mutta juuri siten olemme tehneet. Nyt olemme kuitenkin päässeet parempaan käsitykseen, ja tuskinpa tarvitsee minun sanoa, ketä meidän on siitä kiittäminen."