"Tahdon koettaa, että ansaitsisin sen."
"Ojentakaa minulle kätenne!"
Elina ojensi ja toinen suuteli sitä hellästi.
"Pahastutteko, jos en annakaan sitä pois?"
Elina käänsi päänsä pois vastaamatta mitään.
"Jos pyytäisin, antaisitteko minulle suukkosen?"
"Jos vaaditte", vastasi Elina alistuvasti.
"Ei, Elina, en vaadi mitään, mutta lupaan sitä vastoin viipyä poissa, kunnes olette ehtinyt tottua ajatukseen, että kuulutte miehelle, jota sydämenne ei ole valinnut."
Hän piti sanansa ja lähti seuraavana päivänä.
Ermegård rouva toipui tämän asiain käänteen johdosta nopeasti sairaudestaan. Hänen ainoana ajatuksenaan oli häiden valmistaminen; häitä hommasi hän aivan kuumeisella kiihkolla. Elina ei uskaltanut tehdä vähäisintäkään vastaväitettä. Ermegård rouvasta muuten oli talon ankara järjestys höltynyt hänen sairautensa aikana, mutta nyt otti hän isännyyden ohjat itse käsiinsä, ja niin linnanvartia kuin kaikki palvelijat vapisivat pian hänen vihaansa. Saattoi hyvin sanoa, että hän piti paljasta miekkaa kädessään ja löi, missä vain löysi jotakin muistutettavaa.