Ermegård rouva katseli ympärilleen. "Missä ritari on?" kysyi hän.
"Tänne tuli kirje valtionhoitajalta."
"Silloin hän lähtee luotamme!"
"Huomenna, rakkahin isoäiti!" vastasi Åke, joka samassa astui sisään.
"Huomenna!" toisti Elina.
"Herra Svante Niilonpoika on uskonut minulle tehtävän suoritettavakseni!" lisäsi ritari hymyillen.
"Taaskin sota!" huokasi vanhus. "Tahdotteko mennä sanomaan, että panevat lisää puita uuniin", lisäsi hän heittäen tarkoittavan katseen nuoreen mieheen.
Erikinpoika ymmärsi, että hänestä tahdottiin päästä, ja lähti sielu täynnä levottomuutta.
"Siitä ei tule loppua, ennenkuin he ovat ottaneet henkenne!" virkkoi
Elina tukahuttaen liikutuksensa.
"Siihen olen valmis!"