"En ole koskaan rakastanut ketään muuta", vastasi Elina.
"Sinua on pakoitettu?"
"Niin, niin!"
"Ja nyt täytyy meidän erota!"
"Ainoastaan tämän elämän iäksi!"
"Mutta minun sinä olet!"
"Sinun yksin!"
"Hyvästi, kunnes ensi kerran kohdataan."
Åke painoi huulensa hänen huuliaan vasten pitkään suudelmaan. Silloin hän tunsi, kuinka Elina ikäänkuin solui pois hänen syleilystään.
Hän katsoi häneen; kasvot olivat valkeat kuin lumi, ja hän luuli hänen pyörtyneen.