Erikinpoika hänet tuli siitä herättämään.
"Ettekö tahdo nähdä häntä vielä hengissä?" kysyi tämä.
"Hengissä?" Ermegård rouva tuijotti häneen.
"Åke on syypää!" sanoi Erikinpoika rutistaen kirjeen.
Mutta Ermegård rouva ei vastannut; hän riensi heti Elinan luo.
Tämä makasi aivan hiljaa, katse lujasti kiinnitettynä harppuun.
Ermegård rouva puhui hänelle, mutta ei saanut mitään vastausta.
"Ottakaa pois harppu! Mitä hän siihen tuijottaa?"
Käsky täytettiin. Mutta sairas näytti silloin niin hätääntyneeltä, että harppu täytyi asettaa jälleen näkyviin. Sitten hän tyyntyi jälleen, mutta sanaakaan ei tullut hänen huuliltaan.
Ja niin istuivat Ermegård rouva ja Erikinpoika yötä päivää hänen luonansa. Kappalainen sanoi, että hän mahdollisesti saattaa herätä vielä kerran, ja sitä he odottivat.
Samalla he puhelivat keskenään. Kaikki oli ollut niin hyvin! Jos hän nyt kuolee, kuinka silloin käy? Mikä osa Åkella oli tässä?… Oliko hän kenties jutellut hänen kanssaan?